Naamiointikuvioiden rooli sotilaallisissa naamiointiverkoissa

Naamiointiverkkoa käytetään laajalti sotilaallisen kohteen naamioinnissa sen nopean vaikutuksen, alhaisen kustannusten ja kätevän rakenteen etujen ansiosta. Se on yleinen menetelmä sotilaallisia tiedustelu- ja asehyökkäysjärjestelmiä vastaan. tehokas säilytys. Olipa kyseessä rauhan- tai sota-aika, naamioinnilla on erittäin tärkeä rooli taisteluvalmiusmateriaalien varmistamisessa, joukkojen taistelutehokkuuden ja taistelukentän selviytymisen parantamisessa.
Armeijamme alkoi käyttää naamiointia sotilaallisten kohteiden naamiointiin 1950-luvulla. Koska satelliittitiedustelu oli 1950-luvulla erittäin alhainen, naamiointi oli tuolloin enemmän maatiedustelulle tarkoitettu. Nykyistä naamiointia käytetään pääasiassa avaruus- ja ilmatiedusteluihin. Viime vuosina satelliitti- ja korkean lentokonetekniikan kehittyessä tiedustelusatelliitteja ja tiedustelulentokoneita on käytetty laajalti sotilaallisella alalla. Tiedustelutekniikan kehitys edellyttää väistämättä vastaavia parannuksia naamiointiteknologiassa. Ympäröivän maiseman maasta katsomisen ja korkealta maiseman tarkkailun välillä on neljä pääeroa: erilaiset värit, erilainen kirkkauskontrasti, erilaiset muodot ja erilaiset tekstuurit. Yksinkertainen esimerkki: maasta katsottuna puu on pohjimmiltaan pagodin muotoinen, mutta ilmasta katsottuna puu on vain ympyrä varjoineen. Se, mitä näet maassa, on talon sivu, kun taas satelliitista näet enemmän kattoa.
Aiemmin armeijamme sotilasasennuksissa käyttämät naamiointikuviot piirrettiin pääasiassa käsin henkilökunnan toimesta, ja piirtämisen perusta tuli pohjimmiltaan teknikkojen kokemuksesta. Tällä tavalla maalatussa naamiossa on ilmeisiä keinotekoisia jälkiä, eikä se ole muuttunut paljon pitkään aikaan. Vasta digitaalisen naamioinnin ilmaantuessa vuonna 2007 vanhanaikaiset perinteiset naamiointikuviot poistettiin käytöstä. Uusi digitaalinen naamiointikuvio on tehty tietokoneasettelulla erilaisilla digitaalisilla suunnittelumenetelmillä käyttäen pistevärin ja värien sekoittumisen periaatetta, mikä voi ratkaista vanhojen naamiointiväripalojen epäluonnollisen yhteyden ja taustan vähäisen siltauksen ongelmat. Uuden sukupolven naamiointiteknologiana digitaalisesta naamioinnista on tullut armeijoiden trendi kaikkialla maailmassa.
Perinteisen naamioinnin sileät reunat tekevät värien välisen kontrastin ilmeiseksi, mikä on perussyy lisätä värin havaitsemista paljaalla silmällä; kun taas digitaalinen naamiointi käyttää pikselipistematriisin visuaalista periaatetta sumentaakseen eri värien välisiä reunoja, ja sillä on asteittaisten näkömuutosten ominaisuuksia. Myös eri alueiden topografia ja pinnanmuodot eroavat merkittävästi samassa viidakossa tai autiomaassa. Perinteisen naamioinnin täplillä ja raidoilla on selkeät värinsä ja selkeät rajansa, mikä myös heikentää suuresti niiden sopeutumiskykyä maanmuotoeroihin. Toiseksi digitaalisen naamioinnin värikontrasti on erittäin heikko, erityisesti epäsäännöllisten värien raja, mikä parantaa huomattavasti sen sopeutumiskykyä erilaisiin maamuotoihin. Toiseksi lyhyeltä etäisyydeltä digitaalinen naamiointikuvio on kuin suurentaisi kuvantamisfluoresoivan näytön pisteitä näyttäen pienten neliön muotoisten värilohkojen ruudukon, joka on täysin erilainen kuin perinteisen naamioinnin virtaviivaistettu abstrakti kuvio. Sitä katsoessa digitaalinen naamiointikuvio voidaan helposti integroida erilaisiin taustoihin, mikä ei ole silmän helppo löytää.
Digitaalisia naamiointia on neljä päätyyppiä: viidakon naamiointi, aavikon naamiointi, yleinen naamiointi ja merinaamiointi. Viidakon naamiointivärit ovat: vaalea khaki, ruskea, musta ja neutraali oliivinvihreä, käytetään viidakkoalueilla. Yleisiä naamiointivärejä ovat: harmaa, vihreä, ruskea ja musta. Käytetään pääasiassa armeijassa ja ilmavoimissa. Aavikon naamioinnin värit ovat: khaki, tummanruskea, musta. Merinaamiointi on sininen naamiointikuvio, jota PLA Marine Corps käyttää, mutta se on huonosti tehokas maalla.